Voihan oksennus! Muutama ryyppy kahvia ja olotila on vallan kauhea. Siinä jää aamupalan syönnitkin oksennuksen pyrkiessä pahoinvoinnin aaltojen saattelemana ylös. On aika jättää hyvästit rakkaalle ystävälleni kahville.
Olen viime vuoden aikana paastonnut kolme kertaa ihan vain sen vuoksi, että olo on ollut suhteellisen myrkyttynyt ja saastainen. Ilmeisesti nyt elimistöni alkaa olla sen verran puhdas, että se reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin vahvasti. Olenkohan viimeinkin saanut lääkkeiden jäljiltä oman kehoni takaisin?
Olen ollut aina yliherkkä kofeiinille. Kahvi on aina mielestäni maistunut pahalle ja siitä on seurannut vain vapinaa, pahoinvointia ja lihasten omatoimista nykimistä. Mutta joskus on vain pakko opetella uusia tapoja. Minulle pakon toi epätyypillinen kolmoishermosärky ja siihen määrätty lääke nimeltään Triptyl. Lääke teki minut niin järjettömän väsyneeksi ja tyhmemmäksi kuin talonpojan saapas etten uskaltanut auton rattiin ennen pannullista kahvia. Lisäksi en kipujen vuoksi nukkunut, mikä teki minut entistä väsyneemmäksi ja niinpä join vielä vähän lisää kahvia.
Olin vuosi ja kaksi kuukautta sitten viimeisessä leikkauksessa, joka mullisti maailmani. Voin heittää hyvästit kaikille lääkkeille! Hei, hei kemialliset koktailit - en kaipaa teitä pätkääkään! Kahvi kuitenkin jäi. Siitä oli tullut piintynyt tapa.
Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen aloin tuntea kuinka elimistöni oli likainen ja tunsin tarvetta puhdistautua. Niinpä nykäisin vanhan kansan nestepaaston. Olin koko paaston ajan juomatta kahvia ilman ongelmia. Kuitenkin jonkin aikaa paaston loputtua totesin, että olin jatkuvasti edelleenkin hyvin väsynyt ja otin vanhan ystäväni kahvin kainalokepikseni päivittäiseen jaksamiseen.
Olin viikon Espanjassa. Siellä tuli juotua niin sanotusti vain jälkkärikahvit eli ravintolassa max kerran päivässä maitokahvit. Tulin Suomeen ja putosin suoraan takaisin rutiineihini: Aamulla ladataan kuusi kuppia tulemaan, juo lasi vettä boulardii-hiivan ja d-vitamiinien kera ja dadaa, kahvi mukiin ja aamun ensimmäiset nautinnolliset siemaukset. Aah! Paitsi, että kolmantena päivänä vatsani ilmoitti, että pidä muija kahvis ihan jossain muualla kuin tässä elimistössä! Kaikkina seuraavina aamuina olen sinnikkäästi keittänyt armaat 6 kuppiani. Torstaina sain juotua vajaan kupin, perjantaina puoli kuppia ja tänä aamuna päädyin kaatamaan mukin tyhjäksi lavuaariin muutaman siemauksen jälkeen. Että ihmistä voi oksettaa! Että kahvi voikin maistua pistävän pahalle! Hyi! Ja kuinka hirveä pahoinvointi siitä tuleekaan! Hei, mun elimistö reagoi! Hei, mun elimistö kertoo mulle, että kahvi ei ole hyväksi mulle! Hei, arvatkaa mitä? Mä uskon mun elimistöä. Minä en enää juo kahvia. Enkä muuten syö sianlihaakaan. Elimistöni kertoi tänään illalla minulle, että sekään ei ole hyvä juttu minulle.
Noh, jotta ollaan vimpan päälle positiivisia niin arvatkaapa kuinka tyytyväinen ruokanatsi tulee tästä olemaan! Päivittäisestä ruokavaliostani tippuu noin 400 kaloria pois, kun kahvi ja sen mukana aina uskollisesti kulkeva maito jäävät pois. Ei paha ollenkaan! Plus kofeiini ei pääse enää sotkemaan unirytmiäni, jolloin toivon mukaan unirytmini ja unenlaatuni paranevat, jolloin koko keho voi paremmin. Ei huono kauppa ollenkaan siis!
